Korjailen ihmisten selkiä yms. Kerran oli 82vuotias asiakas ja siinä hoidon aikana juteltiin kaikenlaista. Hän sitten kysyi minulta ”mitä sinä harrastat?” Silloin suunniteltiin Kerisaloon valokuituverkkoa ja vastasin ”minä en ehdi harrastaa mitään, kun kaikki ylimääräinen aika menee valokuituverkon suunnitteluun”. Hän kysyi, että ”mitä se on, mihin valokuitua tarvitaan?”
Minä sitten kerroin, että valokuitu on semmoinen lasista valmistettu kuitu, jota myöten voidaan siirtää tietoa valon muodossa valonnopeudella ja että valokuitu mahdollistaa kaikki kuviteltavissa olevat tiedon siirtotarpeet paremmin kuin mikään muu teknologia. Kerroin, että olen havainnut, että ihmisillä on melko vähän tietoa valokuidusta ja sen mahdollisuuksista ja kuin ei tällä hetkellä ei ole suurempaa tarvetta parempiin yhteyksiin, ei oikein kiinnostakaan ja juuri siksi moni vastustaa valokuitua.
Silloin asiakas alkoi kertoa. ” Minä muistan, kun meidän kylällemme tuli sähköt. Isäni vastusti sähköjen tulemista kiivaasti. Isäni oli kiivasluonteinen mies ja hän kävi kiivaita väittelyjä naapurien kanssa. Isäni sanoi, että ” Me ei tarvita sähköä mihinkään, mitä meiltä puuttuu? Meillä on puita liiterissä ja vettä kaivossa.” Isä oli ostanut uuden tillikankin ja meillä oli paremmat, valoitkin kuin naapurissa. Meiltä ei tosiaan puuttunut mitään, meillä oli kaikkea, mitä tarvittiin. Sähköt kuitenkin tuli, ja isäni eli 1970 luvun alkupuolelle asti ja ehti nähdä, mitä sähköt toivat tullessaan. Isäni sanoi sitten kerran, että ”miten sitä osasikaan olla väärässä, ettei me tarvita sähköjä mihinkään.”
Aloin sitten myöhemmin pohtimaan asiakkaani kertomusta. Miksi isä vastusti sähköjä kiihkeästi? Sitä mitä ei ole, siitä ei tiedä mitään. Jos missään ei ole sähköjä, sen tuomista mahdollisuuksista ei voi tietääkään mitään. Eikä 1950 luvulla ollut kenelläkään mitään hajua siitä, mitä sähköt mahdollistavat nyt 2020 luvulla. Kun sähköt tuli, se oli kallis investointi. Tupaan tuli yksi valopiste ja yksi pistorasia, johon voitiin kytkeä radio. Muistan useamman vanhemman ihmisen kertoneen väittelyistä, ”mihin hittoon tarvitaan kahta pistorasiaa”. Muihin huoneisiin ei tarvittu sähköjä. Tänään joka huoneen seinät ovat ”täynnä” pistorasioita.
Valokuidun kanssa käy aivan samalla tavalla, kuin sähköjenkin kanssa. Ja se on inhimillistä, jos ei osaa edes kuvitella, mihin kuitua tarvitaan joskus tulevaisuudessa. Sitä ei tarvita mihinkään. Miksi satsata valokuituun, kun se on niin kalliskin.
Jos tänä päivänä kysytään, haluaisitko elää ilman sähköjä? Hyvin harva olisi valmis luopumaan sähköistä. Kun kahdenkymmenen vuoden päästä kysytään, haluatko elää ilman valokuituyhteyksiä? Hyvin harva olisi valmis luopumaan niistä. Kaikilla, joilla on kuitu käytössä, en ole kenenkään koskaan halunneen luopua kuidusta. Miksihän?
Kaikki tiedämme, kuinka vaikeaa on ennustaa tulevaisuutta. Maailma muuttuu koko ajan nopeammin ja kiihtyy jatkuvasti. Ne, jotka sopeutuvat muutoksiin parhaiten, pärjäävät parhaiten. Ihmiset, jotka kulkevat eturivissä, kantavat riskit, mutta he määräävät muutoksen suunnan ja poimivat parhaat palat ja siksi menestyvät hyvin. Ihmiset, jotka eivät osaa hahmottaa muutoksia, eivätkä reakoi muutoksiin riittävän nopeasti. Jäävät kehityksen jalkoihin (kehitys ajaa ohi) ja parhaat mahdollisuudet menevät ohi. Saman saavuttamisesta sitten myöhemmin joudutaan maksamaan korkeampi hinta.
make hyvönen